Läheiset antavat suurimman osan tuesta
Tilastotieteilijä Markéta Pištorová selitti, että 827 000 vammaista ihmistä sai säännöllisesti apua toiselta ihmiseltä epävirallisesti tai ammatillisten palvelujen kautta. Sukulaiset osallistuivat 94 prosentissa tapauksista. Luvut kuvaavat arjen apua laajasti eivätkä vain järjestetyn henkilökohtaisen avun käyttäjiä. [1][3]
Apuvälineet ja kustannukset ovat yhä esteitä
Noin 153 000 ihmiseltä eli 12 prosentilta tutkimuksen edustamasta vammaisväestöstä puuttui sopivia apuvälineitä, usein vaikka he jo käyttivät jotakin välinettä. Hinta oli yleisin puuttuvan avun ja välineiden syy. Erityisen tavallisia olivat liikenteeseen, kotitöihin ja ostoksiin liittyvät vaikeudet. [1][2]
Tutkimuksen kohderyhmä on tärkeä
Kotitalouksia haastateltiin vuosina 2023 ja 2024. Mukana oli ihmisiä, joilla oli pitkäaikaisia toimintarajoitteita, tunnustettu vammaisuus tai tietty oikeus tukeen. Yli puolet tunnistetuista vammaisista ihmisistä oli vähintään 65-vuotiaita. Tuloksia ei siksi pidä tulkita kaikkien laitoksissa asuvien tai alle 15-vuotiaiden lasten lukumääräksi. [2][3]