Karo Pernegger / Die Grünen · Wikimedia Commons · CC0 1.0
Miksi osavaltiorajalla oli merkitystä
Työelämän ulkopuolinen henkilökohtainen apu kuuluu osavaltioiden vastuulle. Ministeriö kertoo järjestelyjen eroavan osavaltioiden välillä ja perustelee tällä yhteisin ehdoin toimiville kokeiluille luotua rahoitusta. Aloite pyrki vähentämään eroja yhteistyöllä siirtämättä kaikkia vastuita liittovaltiolle. Tukea järjestävälle ihmiselle ero on käytännöllinen: liittovaltion ohjeen olemassaolo ei yksin tarkoita, että jokainen osavaltio tarjoaisi samaa palvelua tai että yksittäinen ihminen voisi hakea suoraan liittovaltion rahoitusohjelmaan. [4][3]
Mitä yhteinen kehys ehdotti
Alkuperäinen ohje asetti rahoitettaville hankkeille yhteiset vaatimukset, jotka koskivat muun muassa yksilöllistä avuntarvetta ja avustajien työsuhdejärjestelyjä. Liittovaltion osuus saattoi kattaa enintään puolet hyväksyttävistä kustannuksista avustustunnille asetettuun enimmäismäärään asti. Kehys avasi mahdollisuuden myös kehitysvammaisille ja psykososiaalisesti vammaisille ihmisille, jotka jäävät usein suppeampien avustusjärjestelmien ulkopuolelle. Tavoitteena oli eri elämänalueet kattava tuki ja yksinkertaisempi hallinto sen sijaan, että ihminen joutuisi järjestämään apunsa uudelleen aina siirtyessään palkkatyöstä muihin toimintoihin. [3][2]
Itse-edustajat ottivat muutoksen myönteisesti vastaan
BIZEPSin puheenjohtaja Martin Ladstätter piti lisärahoitusta ja avustajien tavanomaisten työsuhdejärjestelyjen mahdollisuutta myönteisinä. Järjestö nimesi ensimmäisiksi osallistuviksi osavaltioiksi Vorarlbergin, Tirolin ja Salzburgin ja kertoi, että muut oli kutsuttu mukaan. Se korosti myös ilmoitettua yhtä yhteyspistettä, jonka tarkoituksena oli helpottaa tilityksiä. Nämä olivat tuon ajan odotuksia kehittyvästä ohjelmasta. Niitä ei pidä tulkita todisteeksi siitä, että kaikki yhdeksän osavaltiota olisivat toteuttaneet samanlaisen avun tai että luvattu hallinnollinen helpotus olisi jo ollut saatavilla kaikkialla. [1][2]
“Olemme iloisia siitä, että liittovaltion hallitus myöntää lisärahoitusta tämän mahdollistamiseksi.”
Rahoitusehdot ja oma päätösvalta
Ministeriön myöhempi kuvaus esittää aloitteen edelleen yhtenäistämishankkeena, johon kuuluvat osavaltioiden palvelut, liittovaltion yhteisrahoitus ja arviointi. Se kuvaa myös ohjeistusta, jolla pääsyä on tarkoitus laajentaa ihmisiin, joilla on oppimisvaikeuksia, kehitysvamma tai psykososiaalinen vamma. Osavaltioiden osallistuminen ja todelliset kelpoisuusehdot ovat siksi välttämättömiä uudistuksen ymmärtämiseksi. Yhteiset rahoitusehdot voivat tukea laajempaa pääsyä, mutta henkilökohtaisen avun kokemus riippuu myös siitä, kuka saa apua, miten tarpeet arvioidaan ja kuinka paljon ihminen saa päättää päivittäisestä tuestaan. Vuoden 2023 ohje tarjosi reitin muutokseen, ei yleistä yksilöllistä oikeutta. [4][3]