Sosiaaliset olosuhteet arvioidaan ensin
Ministeriö kuvaa järjestystä, jossa sosiaalinen arviointi edeltää lääketieteellistä. Sosiaalityöntekijät tarkastelevat ihmisen olosuhteita ja tarpeita kotona ja sosiaalisessa ympäristössä. Lääketieteellinen arvioija käsittelee sen jälkeen terveyttä ja sen toiminnallisia vaikutuksia. Arvio palvelee sosiaalipalveluja, vammaisuuteen liittyviä rahallisia tukia ja yhteisötaloutta. Uudistuksen tavoitteena on vähentää ristiriitaisia arviointeja ja sovittaa yhteen aiemmin erillisiä prosesseja. Se muuttaa tarpeiden määrittelyä, mutta tiettyyn etuuteen tai palveluun sovelletaan edelleen sen omia vaatimuksia. [1][2]
Mitä hakijan on tarkoitus kertoa
Ministeriön käytännön ohjeen mukaan yhdistettyä arviointia haetaan hakijan vakituisen asuinpaikan työ- ja sosiaaliasioiden toimistosta. Siihen kuuluu itsearviointikysely, jonka tarkoitus on tuoda prosessiin ihmisen oma käsitys tilanteestaan. Arvioinnissa ei huomioida tuloja tai varallisuutta. Ohje suosittelee sopimaan kotikäynneistä hakijan kanssa etukäteen. Nämä yksityiskohdat ovat olennaisia, sillä arviointi voi muuten jäädä lääketieteellisten diagnoosien kuvaukseksi ilman riittäviä tietoja arjen toiminnoista, esteistä tai ihmisen todella käyttämästä tuesta. [2]
Ensimmäiset luvut tulivat ministeriöltä
Ministeriö kertoi 4. marraskuuta 2025, että toimistot olivat antaneet 1 635 yhdistettyä arviota ja tehneet 6 800 kotikäyntiä ensimmäisten kahden kuukauden aikana. Se käsitteli myös syyskuun ensimmäisellä viikolla saatuja 547 hakemusta. Luvut kuvaavat hallinnon varhaista toteutusraporttia, eivät riippumatonta arviota hakijoiden kokemuksista. Työministeri Erik Tomáš sanoi uudistuksen saavuttavan tavoitteensa toimia tehokkaasti kansalaisten hyväksi. Arvion antaminen on kuitenkin eri vaihe kuin siinä tunnistetun tuen toimittaminen. [3][1]
Myöhempi ohjeistus täsmentää prosessia
Ministeriön päivitetyt kysymykset ja vastaukset kirjaavat uuden muutoksen 1. tammikuuta 2026 alkaen: kliinisen psykologin lausunto ei enää ole hakemuksen pakollinen liite. Ohje erottaa myös arvioinnin erillisestä rahallisen tuen hakemuksesta. Ero on erityisen olennainen henkilökohtaisen avun tai hoivan tukea hakeville. Yhteinen arviointi voi vähentää tarpeiden toistuvaa selvittämistä, mutta hakijat kohtaavat edelleen erillisiä päätöksiä ja palvelujärjestelyjä. Uudistus tarjoaa konkreettisesti yhteisen arviointireitin. Se ei itsessään takaa jokaista yksilölle suositeltua palvelua. [2]