Laitosmaisen määräysvallan tunnistaminen
Suuntaviivat tunnistavat laitosmaisiksi piirteiksi esimerkiksi pakotetut rutiinit, avustajien pakollisen jakamisen ja vähäisen vaikutusvallan siihen, kuka tuen antaa. European Network on Independent Living (ENIL) selittää lokakuun 2023 oppaassaan, että ihmisten siirtäminen pienempiin ryhmämuotoisiin ympäristöihin voi säilyttää nämä rajoitukset. Se myös selventää asiakirjan asemaa: kyse on vammaisyleissopimuksen toimeenpanoa koskevasta arvovaltaisesta ohjeistuksesta, joka ei luo uusia sopimusoikeuksia. [1]
Apua heti laitoksesta lähdettäessä
Kohdan 27 mukaan henkilökohtainen apu tulisi järjestää ennen laitoksesta lähtemistä niin, että tuki on heti saatavilla lähdön yhteydessä. Henkilön tulee voida valita, kuinka suuren osan palvelusta hän hallinnoi, mukaan lukien avustajien palkkaaminen tai palveluntarjoajien käyttäminen. Päätöksenteon tuen tarve ei saisi sulkea ketään ulkopuolelle. Suuntaviivat erottavat myös asumisen pakollisesta suostumisesta tiettyyn hoitoon tai tukipalveluihin. [1]
Budjetti, joka tukee arjen valintoja
ENIL:n henkilökohtaisen avun ohje kuvaa rahoitusta, jota käytännön päätösvalta edellyttää. Myönnettyjen varojen tulisi vastata yksilöllisiä tarpeita ja paikallista palkkatasoa sekä kattaa avustajien palkkojen lisäksi työnantajamaksut, hallinto ja samankaltaisia kokemuksia omaavien ihmisten vertaistuki. Järjestön mukaan vammaisten ihmisten tulisi voida rekrytoida, kouluttaa ja johtaa avustajia sekä saada tähän halutessaan tukea. Päätösvaltaa voidaan käyttää myös tuetun päätöksenteon avulla. Siirtymäsuunnitelmassa tämä tarkoittaa, että suorien avustustuntien lisäksi on arvioitava, kuka järjestää avun ja miten tämä työ rahoitetaan. [4]
Toimeenpanon seuraaminen omakohtaisten kokemusten kautta
ENIL:n vuonna 2025 julkaistu Independent Living Survey 2024 tarkasteli henkilökohtaista apua asumisen, liikenteen, koulutuksen ja muiden osallistumisen edellytysten rinnalla. Vammaiset vastaajat ja itsenäisen elämän liikkeen organisaatiot arvioivat kokemuksiaan. Yksikään tutkituista maista ei saavuttanut raportin kokonaisluokkaa, jossa oikeus olisi täysin taattu. ENIL kuvaa selvitystä kokemusten kartoitukseksi, ei edustavaksi tilastolliseksi tutkimukseksi. Rajat ovat tärkeitä maiden välisiä vertailuja luettaessa. Kysely tarjoaa silti käytännön tavan tarkastella siirtymää: avustajan saatavuuden on toimittava yhdessä esteettömän kodin, käyttökelpoisen liikenteen ja yhteisön mahdollisuuksien kanssa. [5]