Esitysten tulee kuvata tavallista elämää
Korkeimman oikeuden puheenjohtajan Dhananjaya Y. Chandrachudin kirjoittama ratkaisu totesi: ”Visuaalisen median on heijastettava heidän elettyjä kokemuksiaan.” Se vaati tarkkaa kuvausta ja vammaisjärjestöjen kuulemista. Kehys käsitteli sekä halventavia stereotypioita että kuvauksia, joiden mukaan vammaisilla ihmisillä pitäisi olla poikkeuksellisia kykyjä ansaitakseen kunnioitusta. [1]
Elokuvan hyväksyntä säilyi
Malhotra oli arvostellut elokuvan kieltä ja vammaisuuden kuvausta. Sony Pictures perusteli, että viesti koski hahmojen vahvuuksia ja toimijuutta. Oikeus hylkäsi vaaditut muutokset elokuvaan ja hyväksymiselinten kokoonpanoon mutta kannusti kuulemaan asiaankuuluvia asiantuntijoita. [1]
Esteettömyystoimia elokuvayleisölle
Aiemmin samana vuonna tiedotusministeriö antoi erilliset ohjeet elokuvateatterien tekstityksestä ja kuvailutulkkauksesta. Standardit asettivat vaiheittaiset määräajat elokuville ja teattereille, vaativat vammaisjärjestöjen kuulemista ja edellyttivät saavutettavuustoimintoja tavallisissa näytöksissä. Ne käsittelivät myös henkilökunnan koulutusta ja puuttuvia saavutettavuuspalveluja koskevia valituksia. [2][3]