Arjen valinnat riippuvat tuesta
”Henkilökohtainen apu tekee ihmisistä näkyviä”, Christoph Dirnbacher sanoi BIZEPSin keskustelusta julkaistun selostuksen mukaan. Hanna Kamrat kertoi, että ilman apua hänen olisi asuttava asumisyksikössä. Werner Rosenberger sanoi avun mahdollistavan sekä hänen ansiotyönsä että vapaaehtoistoimintansa. Heidän kokemuksensa yhdistivät rahoituskeskustelun päätöksiin siitä, missä ihmiset asuvat ja miten he järjestävät päivänsä. [2]
Työn ja yksityiselämän välillä jakautuva järjestelmä
Järjestäjän tiedote nosti esiin liittovaltion ja osavaltioiden välisen vastuunjaon. Osallistujat halusivat helpompia siirtymiä työssä saatavan avun ja yksityiselämän tuen välille, jotta rahoitus mukautuisi ihmisten arkeen. He vaativat myös avustajan ammatin vahvempaa tunnustamista ja koulutusta ihmisille, jotka johtavat omaa henkilökohtaista apuaan. [1]
Apua myös nykyisin ulkopuolelle jääville
Selma Sprajcer vaati riittävää rahoitusta, oikeudenmukaista palkkaa ja apua ihmisille, joilla on kehitysvamma tai psykososiaalinen vamma. Marlies Neumüller korosti, että vammaisten ihmisten on voitava valita, missä ja miten he elävät. Keskustelu kokosi avun käyttäjiä, palveluntarjoajia ja päättäjiä ajamaan muutoksia, joita ei vielä ole toteutettu. [2]