Mihin luvut viittaavat
Nimetön verkkokysely keräsi vuonna 2023 yhteensä 100 577 vastausta vähintään 15-vuotiailta EU:ssa, Albaniassa, Pohjois-Makedoniassa ja Serbiassa. Vuodesta 2019 tapahtuneiden muutosten tarkasteluun käytetyissä vertailukelpoisissa ryhmissä avoimuus nousi 46 prosentista 52 prosenttiin, kun taas edeltävänä vuonna ilmoitettu vihamotiiviin liittyvä häirintä nousi 37 prosentista 55 prosenttiin. Vertailut käyttävät suppeampaa vastaajaryhmien ja maiden joukkoa kuin koko vuoden 2023 kysely. FRA muistuttaa, ettei vapaaehtoinen verkkokyselyotos edusta kaikkia hlbtiq-ihmisiä. [1]
Näkyvyys ei takaa suojaa
Kaksi havaintoa kuvaavat elämän eri puolia. Avoimempi identiteetin ilmaiseminen ei tarkoita vähäisempää vihamielisyyttä. Luvut eivät myöskään osoita avoimuuden aiheuttaneen häirintää. Ero on tärkeä palveluille ja viranomaisille: näkyvyyteen kannustavan kampanjan rinnalle tarvitaan tapoja ilmoittaa loukkauksista ja saada tukea. FRA vaati viharikosten parempaa tunnistamista ja tutkimista, riittävästi resursoituja tasa-arvoelimiä ja turvallisempia kouluja. Näiden kautta muodolliset oikeudet voivat muuttua käytettäviksi suojakeinoiksi. [1]
Kansalaisyhteiskunnan yhteinen vaatimus
ILGA-Europen 15. heinäkuuta 2024 julkaisema yhteislausunto vaati yhdenvertaisuuden säilyttämistä EU:n seuraavan politiikkakauden ytimessä. Allekirjoittajiin kuuluivat European Roma Grassroots Organisations Network, Euroopan vammaisfoorumi ja European Network Against Racism. Ne vaativat yhdenvertaisuusjärjestöille rahoitusta, vahvempaa institutionaalista vastuuta ja eniten vaikutusten kohteena olevien ihmisten osallistumista politiikan kehittämiseen ja toteutukseen. Vetoomus yhdisti hlbtiq-yhdenvertaisuuden muihin syrjinnän muotoihin tunnistaen, että yksi ihminen voi kohdata useita esteitä samanaikaisesti.
Seuraava strategia ja sen koe
Euroopan komissio esitteli vuosien 2026–2030 hlbtiq+-yhdenvertaisuusstrategian 8. lokakuuta 2025. Siinä määriteltiin suojelua, vaikutusmahdollisuuksien vahvistamista ja laajempaa yhteiskunnallista osallistumista, kuten tukea kansalaisyhteiskunnalle, kansallisia toimintasuunnitelmia ja järjestöjen vuoropuhelufoorumi. Ne olivat politiikkasitoumuksia, eivät näyttöä häirinnän vähenemisestä. Kysely ja kansalaisyhteiskunnan vetoomus tarjoavat yhdessä tavan arvioida sitoumuksia: tuen saatavuus, syrjintään vastaaminen ja merkityksellinen osallistuminen ansaitsevat huomiota uusien aloitteiden julkistamisen rinnalla. [3][2]